Maria (40km)
Ulla ja Tuulevi (40km)
Katja ja Sini (40km)
Jere (40km)

Lähettiin 0.15 ja kierrettiin pitkä ylimääräinen lenkki. Klo 2.35, kenelläkään ei oo vielä rakkoja eikä tunnu vielä paljookaan!. Autoja on näkynyt jonkin verran ja klo 5.35 näimme ensimmäisen asukkaan, joka lähti töihin. 6.05 päästiin jollekin isolle tielle ja pidettiin kunnon breikki. Jaloissa ja selässä tuntuu jo jonkin verran. 12.20: kierreltiin jostain johonkin ja matka oli tosi pitkä. Nyt ollaan "Nukari 6" kyltin vieressä ja odotetaan Tuulevii ja Ullaa ( ja ehkä myös Katjaa ja Siniä). Rakkuloita ei oo mut jalat alkaa olla jo tosi kipeet. Koht me lähetään taas kävelee kohti Kiljavaa.

Hiljalleen käypi askelet… klo. 13.10. Sattuu ihan sikana mut ei tää tähän lopu. Nyt sattuu niin pe…..

7.30 mennessä oli ohitsemme mennyt 2 mopoilijaa, 2 pyöräilijää ja yksi kävelijä, jotka kaikki oli menos kouluun!

Maria

05.15: Näimme ensimmäisen ihmisen sinä aamuna ja toivotettiin hyvät huomenet.

05.30: Ulla oli bongannut 8 autoo.

11.45-12.30: Vietettiin siestaa tien vieressä (naama pääs kärtsäämään)
- Ullalta lens laatta tienposkeen kolmesti

15.00: Ulla joutui lopettamaan vatsataudin takia
-Nyt sattuu jalkoihin, pitäsköhän ottaa kengät pois?

DON HUONOT: HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA,
kertosäkeistö (Ullan ja Tuulevin matkalaulu)

Hyvää yötä & huomenta,

ehdit myöhemmin nukkua,

24 tuntia toivottavat sulle onnea

Hyvää yötä ja huomenta,

hei älä vielä luovuta,

kaikella on hintansa,

mikään ei oo vielä mahdotonta

Nurmijärvellä vastaan tuli lastenvaunu karavaani, ja meitä nimitettiin kiviksi. Lähes jokainen vastaantulija tölläs meitä.

Karhunkorven kohdalla bongattiin Tuulevi ja Ulla tienposkesta nukkumasta. Sen jälkeen jatkettiin matkaa nelisteen. Ulla heitti laatat vielä lähtiessään (viimeiset).

Tovin päästä nähtiin Hyvinkään sanomien toimittaja, joka kertoi meille uutisia 100 km kävelijöistä.

Etsittiin vettä taloista mutta ketään ei ollut kotona. Parin sadan metrin päässä Ulla simahti ja kävimme soittamassa Tiinalle. 10 minuutin päästä soitettiin uudelleen ja sitten soitimme vielä Justukselle ja Sanelle. Hetkisen kuluttua Vesku tuli hakemaan jonkun ihme tyypin kanssa. Näimme myös yhden papparaisen joka selitti kaikki ummen ja lammet. Jatkettiin kolmistaan ja sadan kilsan kävelijöiden kanssa viimeiset seitsemän kilsaa. Loput 3 kilsaa oli kärsimystä. Kylkiä ja jalkoja särki kamalasti ja Sinillä oli niska kipeä. Perille päästiin kuitenkin kunnialla. 18 tuntia oltiin oltu matkalla.

Katja ja Sini

Lähettiin kahdeltatoista. Mentiin mettään. Sitten takas ja sitten vasta matka todella alkoi. Mentiin aika kovaa. Ei tuntunut missään. Jengi vähän hajosi matkalla. Perttulan jälkeen oli kyllä ihan lopussa eikä oltu ees puolia menty. Matka oli tosi hidasta. Pasi linkkasi mun ja Saulin perässä. Sitten tuli jostakin maagisia voimia ja taas jaksoi kävellä. Loppusuorat oli tuskaa. Oli ihan jees reissu. PS. matkalla nähtiin kisu.

Jere

Ylös...

EURO-lavan kannon ME:n etusivulle...

Sisällysluetteloon...